Sylita
Thomas
Sisä-Suomen Lehti
Koripallokautemme 2000-2001 päättyi
pettymykseen. Olimme ennakoineet että edistymisemme viime kaudesta
olisi tuonut meille paikan mitalipeleissä. Niin ei kuitenkaan käynyt.
Päädyimme lopulta viidenneksi sarjassa ja sijoituksemme parani kaksi
pykälää edellisestä kaudesta.
Pettymyksen
tuottaneesta kaudesta huolimatta tässä vuodessa oli paljon positiivista.
Maaliskuun 8. päivänä äitini ja hänen paras ystävänsä tulivat vierailulle.
Oli hienoa näyttää heille miten hyvin viihdyn täällä Suomessa. Vieraani
näkivät kaksi Huiman peliä. Ne olivatkin ensimmäiset ammattilaispelit
mitä he ovat nähneet. Kotonahan äitini matkusti kaksi tuntia Virginian
Petersburgista yliopistosarjan kotipeleihini Washington DC:n Georgetown
Universityyn.
Maaliskuun 12. päivänä vieraani pääsivät tutustumaan
koulutyöhön Keskuskoulussa. Antoisa käynti koululla sujui mukavissa
tunnelmissa, koululaisten kanssa oli hauska jutella. Myöhemmin samana
iltana kyläilimme täällä Äänekoskella Pentti ja Pia Ronkasen kodissa,
jossa äitini vierailun viimeiset hetket Suomessa sujuivatkin rattoisasti.
Seuraavana aamuna suuntasimme kohti Ruotsia
ja Tukholmaa Viking Linen risteilyllä, jonka ystävällisesti järjesteli
Ulla Strickling Matka-Töysästä. Ruotsissa olikin aivan erilaista
kuin Suomiessa, mutta reissu oli silti hieno!
Äitini ja hänen ystävänsä todella nauttivat
Suomen-vierailustaan. Minustakin oli mukavaa että he pääsivät käymään
täällä.
Maaliskun 20. päivänä näin viimeinkin revontulet.
Koko viime vuoden odottelin niitä yhdessä Vasso Beskakin kanssa,
mutta turhaan. Aivan niin ihmeellisiä revontulet eivät sitten olleet
kuin mitä joissakin kirjoissa olen nähnyt, mutta olenpahan taas
kokemusta rikkaampi.
Oleskeluni Suomessa alkaa valitettavasti lähestyä
loppuaan. Palaan takaisin Washingtoniin valmistautumaan WNBA:han
eli naisten ammattilaisliigaan. Toivon todella että pääsen pelaamaan
WNBA:han, mutta jos se ei onnistu, kesä Suomessa
voisi olla hieno vaihtoehto!
|