Sylita Thomas

Sisä-Suomen Lehti

Huiman joukkueessa on mahtava henki. Tulemme kaikki todella hyvin toimeen keskenämme. Tämä on aivan toista kuin aiemmissa joukkueissani, joissa painotettiin yksilön omaa pärjäämistä. Huimassa koripallo on hauskaa eikä robottimaista suorittamista. Valmentaja ja joukkue painottavat hauskanpidon ja rentoutumisen merkitystä. Mielestäni juuri tämä on johtanut suurinumeroisiin voittoihin. Mervi Nurmi painottaa puolustusta ja pelin teknistä puolta aivan kuten muutkin valmentajat, mutta korostaa että pelaamisesta pitää nauttia.

Huima on hengeltään paras joukkue jossa koskaan olen pelannut. Kerronkin jatkuvasti joukkuetovereilleni miten paljon arvostan heitä. Tunne on molemminpuolinen: olen saanut kokea, että en ole vain taas yksi amerikkalainen, vaan osa Huiman perhettä. Kaipa se johtuu siitä, että minun kanssani on helppo tulla toimeen ja varmasti myös siitä, että teen kovasti töitä. En raada pelkästään siksi että tämä on ammattini, vaan koska minusta on hienoa pelata tämän joukkueen kanssa ja pyrkiä samaan, yhteiseen päämäärään.

Ainoa mistä voisin valittaa on joukkueeni ajoittainen kiltteys. Meidän pitäisi olla ‘bad guys’, kovempia ja aggressiivisempia.

Perjantaina 5.1. koko Huiman joukkue tuli kyläilemään luokseni. Valmistin porukalle amerikkalaisen päivällisen. Ruokalistalla oli salaattia, perunoita, lihavartaita, riisiä ja banaanivanukasta. Meillä oli todella hauskaa ja seuraavana päivänä voitimme silloisen sarjakakkosen EBT:n 17 pisteellä. Mikä päivällinen!!!

Mervi Nurmi arvostaa pelaamistani ja asennettani. Tunnen samoin häntä kohtaan. Huimassa kaikki ovat samalla viivalla, aikuisia ihmisiä kun ollaan. Joukkueen keskuudessa valmentaja tunnetaan lempinimellä ‘Sipi’. Kotona Georgetownissa yhtäkään valmentajaa ei kutsuttu oikealla nimellä, jokainen heistä oli aina vain “Valmentaja”. Kaipa siinä haluttiin tehdä selvä ero valmentajan ja pelaajien välille.

Toinen selvä ero amerikkalaiseen tyyliin on siinä mitä tapahtuu pelin jälkeen. Täällä otetaan pelin jälkeen iisisti. Jos häviämme pelin, valmentajat eivät hypi seinille. Georgetownissa valmentaja oli hävityn pelin jälkeen kuin maansa myynyt eikä kiinnittänyt pelaajiin mitään huomiota. Huimassa käytetään vähemmän energiaa tappion märehtimiseen ja enemmän tulevaisuuteen ja pelin parantamiseen. Ensimmäisenä vuotenani olinkin tästä todella yllättynyt: ei hiljaisuutta bussissa, ei pelaajien tai valmentajien mykkäkoulua, ei puukkoa selkään. Olen kyllä oppinut mitä suomenkielen ilmaisu ‘mykkäkoulu’ tarkoittaa, mutta sellaista käytöstä ei ole kohdalleni kertaakaan tullut. Huimassa ilmapiiri on mahdollisimman hyvä juuri nyt.

Vaikka olemme joulutauon jälkeen hävinneet 4 peliä kuudesta, olen sitä mieltä että puolustuksemme ja pelikäsityksemme on parantunut selkeästi. Tällä hetkellä olemme neljäntenä, mutta nousemme korkeammalle ja pääsemme lähemmäksi tavoitteitamme.

Susana Senra, joka tuli kolmanneksi ulkomaiseksi pelaajaksemme marraskuussa, ei palannut Huimaan joulun jälkeen. Hän ei tainnut kestää Suomen pimeää ja kylmää talvea, ja eroa poikaystävästä. Tammikuussa saimme uuden jäsenen Huiman perheeseen. Blazenka Cipcic, 191-senttinen kroaatti täyttää sentterin paikan ja lisää joukkueeseen syvyyttä kun tavoittelemme play off -paikkaa ja kultamitaleita.